Viileän alkukesän jälkeen juhannukselta alkanut lämpöaalto sai aikaan valtavan kukkakirjon Lintulassa. Kahden viikon talkoojaksoni alussa unikot hehkuivat oransseina ja sen lopussa pionit puhkesivat (näytti että lähes poksahtivat!) kukkaan. Puutarhakasvit ovat upeita, mutta kaikkein eniten minua ilahduttaa luonnonkasvien valtava määrä Lintulan niityillä ja puutarhassa.
Ensin kirkon takana oleva niitty oli keltaisenaan voikukkia, nyt kesäkuun lopussa siinä huojuu satamäärin päivänkakkaroita. Nurmikkoa ajettaessa niittykasvit ja apilat ovat saaneet jäädä kukkimaan omille alueilleen, eikä kukkapenkkejäkään ole kitketty liian tarkasti – luonnonkasvit tuovat niihin kauniin lisän. Kaikki tämä monimuotoisuus tarjoaa paitsi silmäniloa, myös ravintoa ja suojaa sekä hyönteisille että linnuille. Lintulassa on pari mehiläispesää eikä varmaankaan ole yllätys että hunajasato vaikuttaa lupaavalta. Ja kerätäänhän sekä luonnon- että puutarhakasveja myös Lintulan yrttituotteisiin! Ruusun terälehtiä kerätessäni tapasin kimalaiskuoriaisen mönkimässä tomerasti medenkeruuhommissa.
Kartanon pihapiirissä asustaa harmaasieppoperhe ja telkkä kasvattaa poikasiaan lammella. Varpuset ovat valinneet lammen rannan kahdesta hienosta pöntöstä sen kartanomaisemman, tänään kirkkokahveilla mietimme, että onkohan se toinen kenties kesämökki! Kurkipariskuntakin on antanut äänimerkkejä mutta poikasia ei ole vielä näkynyt.
Luostarin puutarhassa kannattaa kulkea rauhassa ja nauttia sen väreistä, äänistä ja tuoksuista. Kesä on nyt kauneimmillaan! (Ja jos on oikein tarkka, saattaa törmätä jopa harvinaisuuksiin – yhtenä päivänä silmiini osui harmaapesäsieni, josta on Luonnontieteellisen keskusmuseon tietokannassa vain 27 havaintoa!)
Kuvat ja teksti: Erna Suutari
