Hanget korkeat nietokset tervehtivät pariakymmentä turkulaista matkaajaa luostarin pihapiirissä tammi-helmikuun vaihteessa. Vastaanotto oli lämmin: igumenia Ksenia oli vastassa heti ovella, ja äiti Johanna esitteli kirkkoa vieraiden kysymyksiin vastaillen. Useimmille meistä Lintulan kirkko on tuttu, mutta Petros Sasakin ja Konstantinos Ksenopouloksen voimalliset ikonit pysäyttivät taas kerran. Äiti Nektaria oli huomaavaisesti avannut luostarin myymälän vain meitä varten. Kotiinviemisiksi tarttui luostarin paahtotuoretta kahvia, teetäkin lähestyvään paastonaikaan varautuen; sukkia, lapasia ja tietenkin yrttisuolaa.
Matka kaukaa Turusta taittui bussilla, jonka kyydissä pääsimme vierailemaan Valamosta käsin Lintulassakin. Sydäntalvella luostarit ovat rauhan tyyssijoja. Varhaisaamujen kirkkomatkoilla lumisen metsän hiljaisuus ja tähtikirkas taivas saattelevat kulkijoita. Isolla bussilla sujuvasti liikkeelle, majoittuminen Valamossa ja vierailu Lintulassa – siinäpä voimia kerryttävä keskitalven matka.
Teksti: Taina Ratia
Kuvat: Anne Hokkinen, Tarja Lanu
