Kun Lintulan Luostarin Ystävät ry oli perustettu vuonna 1967, sai yhdistys jo seuraavana vuonna naisjaoston, jonka pääasialliseksi tehtäväksi tuli luostarin kahvion perustaminen ja ylöspito. Sittemmin kahvilatoiminta siirtyi kokonaan sisariston vastuulle.
Reilut viisikymmentä vuotta myöhemmin Lintulan Luostarin Ystävät ry palasi Jumalansynnyttäjän syntymän yhteisö ry:n kanssa kahvilan pitoon heinä- ja elokuuksi 2021, kun kahvio oli ollut kesäkuun ajan avoinna Lintulan sisariston toimesta.
Idea talkoovoimin toimivasta kesäkahviosta tuli Eija Korpivaaralta, joka on työskennellyt lentoemäntänä ja jolla on yli kahdenkymmenen vuoden kokemus vapaaehtoistyöstä Lintulassa. Hän sai toimintaan mukaan ystävänsä nunna Elisabetin, jolla on pitkäaikainen kokemus niin monimuotoisesta käytännön toiminnasta omassa yhteisössään kuin Lintulan luostarin talkootyöstä.
Ideasta oli vielä pitkä matka toteutukseen, mutta yhteistyöprojekti Lintulan sisarten kanssa päätettiin toteuttaa.
Toimintaa edelsi vaativa ja aikaa vievä suunnitteluyhteistyö, johon kuului muun muassa osaavien ja innostuneiden talkoolaisten rekrytointi. Mukaan saatiin kaikkiaan 15 talkoolaista, joista kolme kerrallaan työskenteli kahviossa koko päivän ajan joko nunna Elisabetin tai Eijan johdolla. Jäätelö- ja virvoitusjuomamyyntiä lukuun ottamatta Lintulan ystävät ja Jumalanäidin yhteisö myös hankkivat ja kustansivat osan kahviossa myytyjen tuotteiden tarveaineista.
Aikaa ja vaivaa säästämättä Eija ja nunna Elisabet leipoivat kotonaan iltaisin ja viikonloppuina, mutta myös kahvion aukioloaikoina yhdessä muiden talkoolaisten kanssa. Toki nunna Gabrielan kuuluja rahkapiirakoita haikailtiin, mutta kahvilavieraat hyväksyivät myös uudet leipomukset. Pullan ja kuivakakkujen lisäksi hyvä menekki oli esimerkiksi kardemumma- ja sitruunakakuilla sekä itävaltalaisella kanelikakulla. Erityisesti on mainittava nunna Elisabetin leipomat serinakakut, ässät ja Hanna-tädin kakut sekä Eijan kesäkukin koristellut piimäkakut. Suosittuja olivat myös suolaiset piirakat, joista osassa käytettiin mausteina luostarin yrttejä.
Helteinen sää ja koronatorjunnan vuoksi tavallista tiukemmat hygieniamääräykset toivat kahvilatoimintaan omat haasteensa, mutta kokeneet toimijat pystyivät vastaamaan niihin.
Kotimaan matkailun elpyminen pandemian rajoitusten helpottumisen jälkeen toi Lintulaan runsaasti matkailijoita, myös heinäkuun hellepäivinä. Heiltä saatu palaute oli todella positiivista. Oltiin iloisia siitä, että kahvio oli avoinna joka päivä ja sen erinomaista tarjontaa ja ystävällistä palvelua kiitettiin. Kahvio toimi myös infopisteenä ja teki tunnetuksi Lintulan Luostarin ystävien toimintaa ja kävijöiden kanssa keskusteltiin usein sekä Lintulasta että luostarielämästä yleensä.
Parasta ja oleellisinta oli, että kahvio oli avoinna talkoovoimin. Talkoolaiset olivat ahkeria, innostuneita ja luovia ja tekivät työtä ilolla, joka kuului ja näkyi myös salin puolelle.
Kun kesäkahvio sulkeutui, talkoolaisilla oli päällimmäisenä tunteena kiitollisuus siitä, että he saivat tukea omalla työpanoksellaan heille niin rakasta Lintulan luostaria.
Teksti: Eila Kautto
Valokuvat: Eija Korpivaara