Herra on jälleen suonut meille ilon astua niihin valontäyteisiin päiviin, joita Kirkko kutsuu ”juhlien juhlaksi ja riemujen riemuksi”. Usko siihen, että Kristus nousi kuolleista yhdistää meitä kaikkia yhdeksi Kristuksen Kirkoksi iästä, asemasta, koulutuksesta tai kansallisuudesta riippumatta. Elettyämme suuren paaston viikot kirkon opetuksen mukaisesti paastoten voimme tuntea ilon, joka täyttää sydämemme ylösnousemuksen valoisana yönä. Tänäänkin Hän avaa itsensä uskovalle antaen iloa ja lohdutusta jopa sellaisissa tilanteissa, joissa inhimillisen ymmärryksen mukaan ei voisi olla mitään lohtua. Kirkossa meille avautuu omien sairauksiemme, murheittemme, kärsimystemme ja ristimme merkitys, sillä kärsimysten ja ristin kautta kulki myös meidän Lunastajamme – ”Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin” (Joh. 1:29) – pelastaakseen meidät omalla ylösnousemisellaan. Tässä on pääsiäisjuhlan pyhittävä sanoma ja voima.
Pääsiäisilon ydin on siinä, ettei kuolemaa ole, että ihmisen elämä kantaa korkeimman merkityksen ja jatkuu ikuisuudessa. Juuri pääsiäisenä ymmärrämme kirkkaimmin, että Herra on aina kanssamme – kaikista lankeemuksistamme, synneistämme, murheistamme ja heikkouksistamme huolimatta. Hänen kätensä on ojennettuna meitä kohti, ja Hän odottaa vain yhtä: että käännymme Hänen puoleensa ja päätämme seurata Häntä.
Olkoon ilo jota pääsiäisenä koemme, aina kanssamme ja vahvistakoon meitä elämän myös vaikeina hetkinä.
+ Arseni
Kuopion ja Karjalan metropoliitta